PALVELUT
Rakennekosteusmittaukset
Rakennekosteusmittauksilla pyritään selvittämään rakenteiden pinnoitettavuutta, kosteusvauriotumista, kuivumista ja kuivattamisen tehokkuutta, sekä kosteusjakaumaa ja kosteuslähdettä.
Pinnoitettavuusmittaukset tehdään ohjekortin RT 103333 Betonin suhteellisen kosteuden mittaus mukaan, sekä lattioissa rakenteen puolivälistä syvemmällä olevan kosteuspitoisuuden selvittämiseksi. Pintakosteudentunnistin ei ole luotettava väline rakenteiden pinnoitettavuuden arviointiin. Kosteusjakaumamittauksissa rakennetta mitataan esim. 10 mm välein koko rakenteen läpi, jotta kosteustilanne saadaan selvitettyä rakenteen eri kohdissa. Mittausten perusteella voidaan päätellä, onko esim. lattialaatassa oleva kosteus peräisin maaperästä vai kosteusvahingosta.
Rakennekosteusmittauksia tehdään pääosin kolmella eri tavalla:
1) Porareikämenetelmä
- Rakennekosteusmittausten yleisin menetelmä
- Poraamisen aiheuttaman betonirakenteen lämpenemisen vuoksi mittausreiän ja -anturin minimitasaantumisaika on 72 tuntia porauksesta. Tällöin poraamisen aiheuttama mittausvirhe saadaan minimoitua.
- Muissa rakenteissa tasaantumisajat ovat pienempiä, koska rakenteet ovat kevyempi
2) Näytepalamenetelmä
- Nopein menetelmä
- Tulokset saatavilla jo 8-12 tunnin kuluttua koepalojen otosta
- Ei poraamisen aiheuttamaa materiaalin lämpenemistä ja mittausvirhettä
- Käytetään kiviainesrakenteille ja tasoitteille
3) Kuivatus-punnitusmenetelmä
- Tarkin mittausmenetelmä
- Mittaukset suoritetaan pääosin, kuten koepalamenetelmässä.
- Koepaloja kuivatetaan uunissa ja niiden massa punnitaan säännöllisesti. Kuivatusta jatketaan niin kauan,
ettei koepalojen paino enää muutu. Kosteuspitoisuus selvitetään laskemalla märkä- ja kuivapainon suhteesta.
Mittauksissa käytettävä kalusto
Käytän mittauksissa suomalaisia Vaisala valmistamia mittauslaitteita, jotka kalibroidaan vähintään kerran vuodessa Vaisalalla.
Rakenteissa oleva tekniikka (esim. sähköjohdot, käyttövesi- ja lämmitysputket, lattialämmitys) kartoitetaan ennen porausta lämpökameralla ja rakennetutkalla Mittauskohtien sijoittamisessa apuna voidaan käyttää pintakosteudentunnistinta arvioitaessa kosteinta kohtaa rakenteessa.
Kosteudenmittaajan on:
• tunnettava rakennustekniikka kattavasti useilta eri aikakausilta
• tunnettava käyttämänsä kalusto kattavasti ja osattava soveltaa kalustoa käytössä
• tunnettava rakennusfysiikkaa sekä rakenteiden kosteus- ja lämpökäyttäminen kattavasti
Laitteita voi käyttää kuka vain, mutta tulosten analysointi vaatii asiantuntijaa. Älä luota kehen vain.
Lopuksi pintakosteudentunnistimesta:
Pintakosteudentunnistin ei ole mittari, sillä se ei mittaa mitään arvoja, joilla olisi yksikkö. Pintakosteudentunnistimen toiminta perustuu tutkittavan materiaalin vesipitoisuuden muuttuessa tapahtuviin materiaalin sähköisten ominaisuuksien (sähkönvastus, sähkönjohtavuus, kapasitanssi, dielektrisyys) muutoksiin. Tunnistimen toimintaan vaikuttavat mm. materiaalin suolapitoisuus, metallipitoisuus,
materiaalin rakenne yms. Useimmat pintakosteudentunnistimet toimivat 0...50 mm syvyydelle materiaalista riippuen. Jotkin tunnistimet ilmoittavat lukemat painoprosentteina, mutta millä matemaattisella kaavalla materiaalin sähköisistä ominaisuuksista saadaan laskettua tutkittavan materiaalin kosteuspitoisuus painoprosentteina? Pintakosteudentunnistimella tutkittaessa materiaaleista/rakenteista haetaan poikkeavuuksia ts. muusta rakenteesta poikkeavia arvoja. Muusta rakenteesta poikkeavat arvot eivät aina tarkoita kosteutta, joten kosteuspitoisuus tulee aina selvittää rakennekosteusmittauksella, ellei materiaali/rakenne ole silminnähden märkä.
Kosteusvahinkokartoitukset
Teen kosteusvahinkokartoitukset Pätevöityneen kosteudenmittaajan (PKM) koulutuksen mukaisesti ja ammattitaidolla. Pätevöityneen kosteudenmittaajan koulutuksen on alunperin kehittänyt Finanssialan keskusliitto, jotta vahinkotapausten kartoitukset olisivat laadukkaita ja oikein tehtyjä. Havainnot ja vahingot raportoidaan perusteellisesti. Raportti sisältää myös toimenpide-ehdotuksia ja ohjeita vahinkosaneeraukseen, jotta lopputulos olisi hyvä ja laadukas eikä vastaavanlainen vahinko pääse toistumaan. Vahinkokartoituksissa hyödynnetään rakennekosteusmittauksia oikein, jotta rakenteiden todellinen vaurioituminen saadaan selvitettyä. Vakuutusyhtiöiden sopimuskartoittajista poiketen vahinkokartoituksiani eivät sido ennalta sovitut hinnat vakuutusyhtiöiden kanssa, joten tutkimuksiin käytetään aikaa tarpeen mukaan ja työt laskutetaan tuntitöinä.
Asbesti- ja haitta-ainekartoitukset
1.1.2016 voimaan tulleen asbestilainsäädännön mukaan ennen rakenteisiin tai materiaaleihin kohdistuvia toimenpiteitä, kohteeseen tulee tehdä asbesti- ja haitta-ainekartoitus vähintään toimenpiteiden vaatimalla laajuudella. Saneeraustöitä ei saa aloittaa ennen kuin asbesti- ja haitta-ainekartoitus on tehty.
Poikkeuksena rakenteita rikkomattomat pintasaneeraukset, kuten maalaaminen ja tapetointi, sekä vähäisen määrän (alle 10 kpl) porareikiä sisältävät työt, kuten vessan peilikaapin kiinnitys seinään.
Asbestikartoituksen tekijältä edellytetään riittävää perehtyneisyyttä asbestiin, sen esiintymiseen ja rakenteiden purkamiseen sekä suunnitellun kartoituksen laadun ja laajuuden edellyttämää ammatillista osaamista. (798/2015 Valtioneuvoston asetus asbestityön turvallisuudesta).
Työterveyslaitos esitti jo huhtikuussa 2018, että asbestikartoittajilta tulisi edellyttää pätevyyden osoittavaa henkilösertifikaattia ja näytteitä analysoivilta laboratorioilta riippumattoman tahon toteamaa pätevyyttä eli akkreditointia.
Sertifioidut asbesti- ja haitta-aineasiantuntijat löydät osoitteesta www.sertifikaattihaku.fi.
Kiinteistössä voi olla lainsäädännön mukaisesti vain yksi asbesti- ja haitta-ainekartoitusraportti, jotta tieto kohteessa olevista terveydelle vaarallisista aineista siirtyy aina seuraavalle kiinteistössä työskentelevälle. Tämän vuoksi kiinteistössä aiemmin tehdyt kartoitusraportit tulee liittää uusimpaan kartoitusraporttiin liitteeksi ja vanhat raportit tulee hävittää virheellisen tiedonvälityksen välttämiseksi.
Asbesti- ja haitta-ainekartoituksessa on:
1) paikallistettava purettavassa kohteessa oleva asbesti,
2) selvitettävä asbestin ja sitä sisältävien materiaalien laatu ja määrä,
3) selvitettävä rakenteissa olevan asbestin ja sitä sisältävien materiaalien pölyävyys niitä käsiteltäessä tai purettaessa.
Asbesti- ja haitta-ainekartoitus on dokumentoitava ja se on luovutettava asbestipurkutyöhön ryhtyvän työnantajan tai itsenäisen työnsuorittajan käyttöön.
Asbesti- ja haitta-ainekartoitusta säätelevät viranomaisten määräykset ja ohjeet:
• 798/2015 Valtioneuvoston asetus asbestityön turvallisuudesta
• 738/2002 Työturvallisuuslaki
• 205/2009 Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta
• 646/2011 Jätelaki
• 684/2015 Laki eräistä asbestipurkutyötä koskevista vaatimuksista
• 545/2015 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista
• 179/2012 Valtioneuvoston asetus jätteistä
• 647/2009 Valtioneuvoston asetus eräiden vaarallisten aineiden käytön rajoituksista liittyen REACH-asetukseen
• 1407/1993 Valtioneuvoston päätös henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä työssä
Milloin asbesti- ja haitta-ainekartoitus tulee tehdä?:
• Kohteen rakentaminen on aloitettu ennen vuotta 1994, ei saneerattu.
➢ Kartoitus tulee tehdä.
• Kohteen rakentaminen on aloitettu ennen vuotta 1994 ja saneerattu ennen vuotta 1994.
➢ Kartoitus tulee tehdä, koska uusitutkin materiaalit voivat sisältää asbestia.
• Kohteen rakentaminen on aloitettu ennen vuotta 1994, mutta saneerattu vuoden 1994 jälkeen.
➢ Kartoitus tulee tehdä, koska alkuperäiset materiaalit saattavat sisältää asbestia ja niiden jäämiä voi olla nykyisten
pinnoitteiden alla.
• Kohteen rakentaminen on aloitettu ennen vuotta 1994 ja alkuperäiset materiaalit sisältävät asbestia, mutta saneerauksen yhteydessä purkutyöt on tehty todistettavasti asbestipurkutyönä.
➢ Kartoitusta ei tarvitse tehdä.
• Kohteen rakentaminen on aloitettu ennen vuotta 1994 ja alkuperäiset materiaalit eivät sisällä asbestia, mutta saneeraus on tehty ennen vuotta 1994.
➢ Kartoitus tulee tehdä, koska uusitutkin materiaalit voivat sisältää asbestia.
• Kohteen rakentaminen on aloitettu vuoden 1994 jälkeen, mutta rakennuksessa on käytetty ulkomailta tuotuja materiaaleja.
➢ Kartoituksen tarve tulee arvioida ulkomailla valmistettujen materiaalien valmistusmaan perusteella.
• Kohteen rakentaminen on aloitettu vuoden 1994 jälkeen, mutta rakennuksessa on käytetty peräkylän isännän liiteristä löydettyjä vanhoja materiaaleja.
➢ Kartoitus tulee tehdä, koska ennen vuotta 1994 valmistetut materiaalit saattavat sisältää asbestia.
Asuntokaupan kosteuskartoitukset
Kosteuskartoitus sisältää pintakosteudentunnistimella tehtävät tutkimukset, pintojen ja rakenteiden silmämääräisen, rakenteita rikkomattoman tutkimuksen ja kunnon arvioinnin sekä raportoinnin jatkotoimenpide-ehdotuksineen. Jotta kartoitus olisi luotettava, suihku- ja pesutilojen pintoja ei tule kastella vähintään vuorokauteen ennen kartoitusta.
Rakennekosteusmittaukset rakenteiden sisältä (lisäselvitykset) suoritetaan erikseen sovittaessa.
Asuntokaupan kosteuskartoitus voidaan tehdä rivi- ja kerrostalohuoneistoihin, sekä taloyhtiömuotoisiin paritalohuoneistoihin. Omakotitaloihin sekä hallinnanjakosopimuksella oleviin paritaloihin pelkkä pintakosteudentunnistimella tehtävä asuntokaupan kosteuskartoitus ei ole riittävä tutkimus, vaan niihin suositellaan tekemään asuntokaupan kuntotarkastus.
Asuntokaupan kuntotarkastukset eivät valitettavasti kuulu Viespron tarjoamiin palveluihin.
Sisäilmatutkimukset ja -katselmukset
Rakennusten sisäilmaan vaikuttavat hyvin monet tekijät. Yleisimpiä sisäilman laatua huonontavia tekijöitä ovat ilmanvaihtojärjestelmän puutteet, kuten korvausilman puute ja rakennuksen sisäinen huono ilmanvaihtuvuus, puutteet rakenteiden tiiveydessä, ikääntyvät tai vaurioituneet materiaalit, sekä sisäilman lämpötila ja kosteusolosuhteet. Edellä mainittujen lisäksi sisäilman laatua saattavat huonontaa myös esim. puutteet viemärijärjestelmän tuuletuksessa, ilmanvaihtojärjestelmän puutteellinen huolto, tilojen vääränlainen käyttö sekä rakennus- ja sisustusmateriaaleista tulevat emissiot. Yleisesti sisäilmaongelmat johtuvat useiden eri tekijöiden summasta, minkä vuoksi myös toimenpiteet ovat usein moniosaisia ja ne tulee toteuttaa kokonaisuutena.
Usein rakennusten sisäilmaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä aletaan tutkia tilojen käyttäjien havaintojen vuoksi. Käyttäjien terveydellinen oireilu, hajut ja muutokset rakenteiden pinnoilla aiheuttavat selvitystarpeen. Useat sisäilman laatuun vaikuttavat tekijät aiheuttavat samanlaisia oireita, joten pelkästään koettujen oireiden perusteella ei välttämättä päästä oireiden aiheuttajan jäljille.
Sisäilmatutkimuksissa ja pyritään selvittämään mahdollisuuksien mukaan kaikki sisäilman laatua huonontavat tekijät koko asuinrakennuksen/-huoneiston osalta tarvittaessa rakenneavauksin ja materiaalinäytteitä ottaen. Sisäilmakatselmuksissa tehtävät toimenpiteet ovat pääosin rakenteita rikkomattomia, tilakohtaisia eikä niissä yleensä oteta materiaalinäytteitä. Joskus sisäilman laatua
huonontavien tekijöiden yhtäaikainen selvittäminen ei ole mahdollista, jolloin tutkimuksissa on järkevää edetä vaiheittain. Tällöin tutkimuksissa keskitytään aluksi selvimpiin sisäilmaa huonontaviin tekijöiden ja niiden vaatimien toimenpiteiden suorittamiseen, minkä jälkeen edetään poissulkien vähäisempiä tekijöitä.
Kohteessa tehtyjen tutkimusten ja mittausten sekä mahdollisten laboratorioanalyysien tulokset kootaan kirjalliseen raporttiin, jossa tutkimustuloksia tulkitaan Asumisterveysasetuksen (545/2015) ja sen soveltamisohjeen mukaisesti. Kaikista ehdotetuista toimenpiteistä tulee teettää erilliset tarkemmat suunnitelmat asiantuntevalla rakennesuunnittelijalla ja toimenpiteiden toteuttamisesta vastaa tutkimuksen tilaaja.
Sisäilmatutkimukset ja -katselmukset voivat sisältää:
- Sisä- ja ulkoilman olosuhteiden mittauksen tutkimushetkellä
- Sisä- ja ulkoilman olosuhteiden mittausta pitkäkestoisesti
- Sisäilman hiilidioksidipitoisuuden mittausta pitkäkestoisesti
- Ilmanvaihtojärjestelmän toiminnan selvityksiä
- Rakenteiden lämpökuvauksia
- Rakenteiden tiiveyden ja ilmavuotojen selvittämistä
- Rakenneavauksia ja materiaalinäytteidenottoja
- Kosteuskartoituksia pintakosteudentunnistimella
- Kosteusmittauksia rakenteista lyhytkestoisesti
- Mikrobitutkimuksia materiaaleista ja/tai ilmasta
- Kemiallisia tutkimuksia materiaaleista ja/tai ilmasta
- Kuitu- ja pölynäytteenottoja
Ennen sisäilmatutkimuksen tai -katselmuksen tilaamista kannattaa selvittää muutamia perusasioita kohteessa, jotka voivat osaltaan vaikuttaa merkittävästi sisäilman laatuun:
- Kohteen ilmanvaihtojärjestelmän tyyppi (painovoimainen, koneellinen poistoilmanvaihto vai koneellinen tulo-/poistoilmanvaihto) ja
järjestelmän toimivuus
- Korvausilmaventtiilien olemassaolo ja riittävä hallitun puhtaan korvausilman saanti
o Korvausilmaventtiileitä tulisi olla 1 kpl/20 m 2 kohti
o Ikkunoiden karmeissa olevat korvausilmaventtiilit riittävät yleensä vain noin kolmasosaan vaaditun korvausilman määrästä
o Korvausilmaventtiilien sijoittelu rakennuksen ulkopuolella. Venttiileitä ei tule sijoittaa huonosti tuulettuviin paikkoihin,
kuten väliköihin ja sisänurkkiin.
- Koneellista poistoilmanvaihtoa tulee käyttää, jotta sisätiloissa ilmanvaihtuvuus on riittävää
- Koneellisen tulo-/poistoilmanvaihdon raitisilmanoton sijainti rakennuksen ulkopuolella
o Raitisilmanotto kannattaa sijoittaa pääsääntöisesti rakennuksen pohjoispuolelle
o Raitisilmanottoa ei tule sijoittaa huonosti tuulettuviin kohtiin esim. väliköihin ja rakennuksen sisänurkkiin.
o Ilmanvaihtokonetta tulee käyttää riittävän suurella teholla, jotta ilmanvaihtuvuus on riittävää
- Sisäilman lämpötila ja suhteellinen kosteus
o Sisäilman lämpötilan ei tulisi olla liian korkea, koska liiallinen lämpötila saattaa lisätä rakennusmateriaalien emissioita ja
huonontaa ilmanvaihtuvuutta
o Sisäilman suhteellisen kosteuden tulisi olla 30…45 % etenkin kylminä vuodenaikoina